Asunnottomuus ja sen syyt

Asunnottomuuden perinteinen kuva on viime vuosina muuttunut. Tärkein asunnottomuuden syy on kuitenkin huutava pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista.

Asunnottomuus ei ole enää alkoholisoituneiden tai yhteiskunnasta muuten syrjäytettyjen erityisongelma, vaan vailla vakituista asuntoa on yhä enemmän nuoria, opiskelijoita ja myös lapsiperheitä. Huonon, passiivisen ja suurpääoman etua ajavan asuntopolitiikan seurauksena asuminen työ- ja opiskelupaikkojen läheisyydessä eli suurissa kaupungeissa on todellinen haaste niille, jotka eivät voi saada kohtuuhintaista asuntoa esimerkiksi oman kontaktiverkoston kautta.

Esimerkiksi opiskelukaupungeissa asunnottomuus lisääntyy lukukausien alkamisen yhteydessä, sillä tarjolla ei yleensä ole riittävästi opiskelija-asuntoja. Tällöin joudutaan usein turvautumaan erilaisiin hätämajoitusratkaisuihin, jotka ratkaisumalleista riippuen voivat tulle kunnille hyvinkin kalliiksi.

Oikeisto kuitenkin tahtoo edelleen leimata asunnottomuuden asunnottomien itsensä aiheuttamaksi ongelmaksi ja ohittaa asuntopolitiikkaan liittyvät syyt. Halutaan luoda kuva, jossa asunnottomuus on seurausta ihmisen yleisestä epäonnistumisesta, ”kyvyttömyydestä asua” tai haluttomuudesta osallistua yhteiskuntaan.

Toki asunnottomuuden taustatekijöitä näyttäytyvät myös erilaiset sosiaaliset ongelmat, kuten köyhyys, kotona tapahtuva väkivalta ja erilaiset päihderiippuvuudet ja niiden hoitojen puute. On kuitenkin kysyttävä kumpi seuraa kumpaa? Ei ole selkeää näyttöä, että juuri päihderiippuvuus johtaisi asunnottomuuteen, eikä toisinpäin.

Onkin tärkeää, että pystymme tarjoamaan tuetun asumisen palveluita niille, jotka niitä tarvitsevat. On luotava malleja, jossa asunnottomat voivat päätyä tuetun asumisen piiriin ja tätä kautta takaisin arkielämään. Julkisrahoitteisten vuokra-asuntoyhtiöiden on tarjottava sosiaalista talonmiespalvelua ja puututtava vuokranmaksun rästimerkintöihin yhdessä vuokralaisen kanssa neuvotellen ja ratkaisuja etsien. Asumisen on oltava perusoikeus, eikä esimerkiksi luottotietojen puute saa olla este asunnon saamiselle, niin kuin se nykyisin valitettavasti on.

Tärkein asunnottomuuden syy on kuitenkin huutava pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Asunnottomuus on ongelma, joka ei terveeseen yhteiskuntaan kuulu ja joka toisaalta on ratkaistavissa. Niin kauan kun asuntopolitiikkaa tehdään pelkästään suurpääoman näkökulmasta, ei ratkaisuja kuitenkaan voida ajaa läpi. Ongelmien korjaaminen vaatiikin asuntopolitiikan kokonaisvaltaista haltuunottoa.