Asuntopolitiikan ratkaisut

Ratkaisut liian kalliin asumisen helpottamiseksi ovat kuntien ja valtion käsissä. Vaadi näitä toimia kunnanvaltuutetuilta ja kansanedustajilta!

Kuntien ratkaisut

Kuntien tulee laatia asuntopoliittinen ja maapoliittinen ohjelma, jossa määritellään kunnan kasvuun nähden riittävät tavoitteet vuosittaiselle asuntotuotannolle ja keinot asumisen hinnan hillitsemiseksi ja riittävän vuokra-asuntotuotannon varmistamiseksi.

Kuntien tulee ottaa aktiivinen rooli asunto- ja maapolitiikassa ja varmistaa, etteivät maanomistajat ja rakennusliikkeet pääse rahastamaan asuntopulalla ja ihmisten hädällä. Niiden tulee käyttää voimakkaita ohjauskeinoja, kuten rakennuskehotusta ja kaavoitettujen tonttien korotettua kiinteistöveroa asuntotuotannon vauhdittamiseksi.

Kuntien tulee toimia aktiivisena maanostajana ja maanvuokraajana varmistaen riittävä tonttituotanto ja hintojen kohtuullisuus. Maan pakkolunastaminen pitää säilyttää kuntien työkalupakissa riittävän asuntotuotannon varmistamiseksi.

Kuntien tulee perustaa ja ylläpitää omia yleishyödyllisiä asuntoyhtiöitä, jotka tarjoavat vuokra-asuntoja ilman voitontekotavoitteita. Niiden tulee myös tarjota hyviä tontteja voittoa tavoittelemattomien nuoriso- ja opiskelija-asuntosäätiöiden rakennuskohteille.

Kuntien ja valtion tulee toimillaan ehkäistä rakennusalan kartellien ja epäterveen kilpailun syntymistä.

ARA ja Arava

Valtion asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA kaipaa uudistamista. ARAn käytänteitä täytyy uudistaa siten, että sen rahoituskriteerit tukevat kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon käynnistymistä nykyistä paremmin.

Lisäksi Arava-lainoitus tulee ottaa jälleen tehokkaaseen käyttöön tarjoamalla uusia halpakorkoisia lainoja vuokra-asuntotuotantoon. Arava-lainoituksessa valtion tuella rakennuttajalle tarjotaan halpakorkoista lainaa, jonka avulla tuotetaan laatukriteerit täyttävää ja vuoratasoltaan säänneltyä asumista.

Valtion täytyy osallistua pääkaupunkiseudun vakavan vuokra-asuntopulan lievittämiseen rakentamalla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja oman vuokrataloyhtiönsä kautta.

Vuokrasääntely

Yksityisten vuokramarkkinoiden hintataso on kohonnut paikoin asukkaiden maksukyvyn yli, ja asumiskustannukset syövätkin leijonanosan ihmisten ansioista. Paras tapa säännöstellä hintatasoa on lisätä tarjontaa valtiollisella, kunnallisella ja yleishyödyllisellä vuokra-asuntotuotannolla. Asuntotuotantoa on viisasta myös hajauttaa kuntalaisten erilaisia tarpeita vastaavasti. Näin saadaan tarjolle asukkaan tarpeisiin paremmin sopivia asuntoja myös koon, sijainnin ja kunnon suhteen. Edullisille, pienille asunnoille tarve on kuitenkin kaikkein suurin ja juuri näiden tuotantoa tulee voimakkaimmin lisätä.

Julkisrahoitteisiin asuntoihin tulee asettaa vuokrakatto, joka yhdessä riittävän asuntotuotannon kanssa takaa edullisen vuokra-asuminen kaikille. Halvat vuokra-asunnot hillitsevät myös osaltaan markkinahintojen nousua, kun halpojen asuntojen määrä kasvaa.

Asuntolainan korkovähennysoikeus

Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudella suositaan omistusasumista. Asunnon ostaja saa vähennettyä verotuksessaan noin kolmanneksen asuntolainansa koroista.

Oikeus asuntolainan korkojen vähentämiseen verotuksessa tulee rajata koskemaan ainoastaan ensiasunnon ostajia. Valtion ei tule tukea esimerkiksi sijoitusasunnon ostamista verohelpotuksilla vaan kohdistaa kerätyt varat suoraan edullisten vuokra-asuntojen tuotantoon. Asuntolainan korkovähennysoikeuden euromääräistä ylärajaa tulee laskea ja näin suosia pienemmän asuntolainan ottajia. Tämä myös hillitsee ihmisiä ottamasta ylisuuria lainoja, jotka osaltaan ylläpitävät asuntomarkkinoiden epäterveen korkeaa hintatasoa. Näin korkovähennysoikeus myös kohdistuu niille pienemmille talouksille, jotka todella ovat sen tarpeessa.

Valtiollinen rakennusliike

Edullisten vuokra-asuntojen rakentaminen ei kiinnosta rakennusyrityksiä vaikka niiden yhteiskunnallinen kysyntä on huutava. Asuntojen rakentamistarpeeseen vastataan parhaiten muodostamalla täysin valtiollinen rakennusyhtiö jota ei tällä hetkellä Suomessa ole. Sen sijaan, että valtio lähtisi perustamaan omaa rakennusyhtiötä, voitaisiin pohtia esimerkiksi jonkin nykyisen toimijan ostamista, jolloin rakentamiseen tarvittavat kalusto ja työvoima olisivat jo olemassa. Valtiollisen rakennusyhtiön lisäksi tärkeä osa asuntopolitiikan uudistamista on tiivis yhteistyö kuntien kanssa. Kunnissa on jo nykyään paljon tietotaitoa asumisen tarpeista ja ratkaisukeinoista, mutta yksinkertainen ja ongelmaton suhde rakentamistoimeen puuttuu.

Vuokralaisen oikeudet selkeämmin esiin

Laki asuinhuoneiston vuokraamisesta säätelee asunnonvuokrausta Suomessa. Lainsäädäntö tarjoaa vuokralaiselle kohtuullisen hyvän oikeusturvan jo nykyisellään, mutta muun muassa asuntopulan takia näitä oikeuksia ei aina uskalleta puolustaa. Ongelma on myös tiedon puute, johon Vasemmistonuoret pyrkii tällä kampanjalla vaikuttamaan.

Asunnon vaihtamisesta joustavampaa vuokrasopimuksen irtisanomisaikaa lyhentämällä

Jopa useiden vuosien pitkät vuokrasopimusten irtisanomisajat hankaloittavat vuokralaisen mahdollisuuksia etsiä mahdollisimman edullista asumista. Vuokralainen voidaan yksipuolisesti sitouttaa asumaan asunnossa härskeimmissä tapauksissa jopa kaksi vuotta, vaikka hän löytäisi edullisemman asunnon. Lainsäädäntöä pitääkin kehittää niin, että vuokrasopimuksen ensimmäisen irtisanomispäivän asettaminen rajoitetaan korkeintaan 11 kuukauteen vuokrasopimuksen laatimisajankohdasta.

Asuntotakuu tarjontaa lisäämään ja markkinoita rauhoittamaan

Vuokramarkkinat ovat asuntopulan johdosta tällä hetkellä vuokranantajan markkinat. Etenkin suurissa kaupungeissa kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, joka johtaa vuokrahintojen nousuun. Kalliit ja riittämätön asuntojen määrä aiheuttaa asunnottomuutta.

Asuntotakuulla tehdään asunnosta subjektiivinen perusoikeus, mikä tarkoittaa sitä, että jokaiselle taataan asunto viimeistään parin kuukauden jälkeen asunnottomaksi joutumisesta. Se pakottaa vastahakoiset kunnat tuottamaan riittävästi julkista asuntotuotantoa. Kun julkinen asuntotuotanto tuotetaan omakustanneperiaatteella ja sitä on riittävästi, tasoittaa se vuokramarkkinoiden tilannetta ja hillitsee vuokrien nousua.

Kaavoittamalla luokkaeroja vastaan

Kaavoituksella ja rakentamisella on keskeinen rooli yhteiskunnan eriarvoistumiselle. Eri asuinalueiden eriytyminen toisistaan yhä voimakkaammin on ollut yksi viime vuosikymmenien selkeimpiä trendejä kaikilla kaupunkiseuduilla. Se tarkoittaa, että eri kaupunginosat kehittyvät yhä selkeämmin eri suuntiin tavalla, joka vaikuttaa suoraan ihmisten elämään ja arkeen.

Jos edullisia tai kaupungin omistuksessa olevia vuokrakämppiä on saatavilla vain tietyillä alueilla, muuttaa sinne paljon ihmisiä, joilla on tarvetta edullisille kämpille ja tietynlaisille palveluille. Alueille, joissa on korkeat vuokrat tai isoja omakotitaloja saatavilla, muuttavat korkeammin koulutetut, paremmin palkatut ja keskimäärin terveemmin elävät.

Suomalaisesta rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta säädetään hyvin tarkkaan maankäyttö- ja rakennuslaissa. Keskeinen väline maankäytön ohjaamiseksi on eri hallinnon tasoilla tehtävät kaavat. Valtionhallinnon tasolla luodaan yleiset valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Maakuntatasolla taas hyväksytään maakuntakaavat, joissa luodaan velvoittavia suuntaviivoja alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämiselle tuleville vuosikymmenille. Kuntatasolla tehdään niin yleiskaavoja kuin osayleiskaavoja ja asemakaavoja. Asemakaavat ovat kaikista yksityiskohtaisin maankäyttöä ja rakentamista ohjaava väline. Siinä säädetään hyvinkin yksityiskohtaisesti esimerkiksi siitä, mihin ja mitä saa rakentaa, mitä pitää säilyttää, rakennusten koosta ja korkeudesta, viheralueista ja rakennusten käyttötarkoituksesta.

Asuinalueiden eriytyminen on kehitys, johon pitää vastata kokonaisvaltaisesti. Kaavoituksella siihen vastataan suuntaamalla palveluita sinne, missä niitä tarvitaan, panostamalla ennaltaehkäiseviin toimiin ja edistämällä alueiden sosiaalista sekoittamista.

Lähteet: Vuokraturva, Vuokralaiset.fiTaloussanomat: Älä mene tähän lankaan vuokralainen, Vasemmistonuorten kuntavaaliteesit